Woiman kutsun Blogi - Pysähdytään hetkeksi

Olen ihastuneena katsellut isoäidin neliöiden "paluuta" suosioon ja sitä kuinka nuoretkin virkkaavat neliöitä ja yhdistelevät niistä itselleen vaatteita ja asusteita.

Päätin itsekin kokeilla isoäidin neliöiden virkkaamista, ensimmäistä kertaa koskaan. Hankin virkkuukoukun ja kolme eriväristä lankakerää, tietämättä mihin virkkuukoukku lopulta johtaa. Hyvin pian kuitenkin huomasin, että halvat ja helposti rispaantuvat langat eivät johda vaatekappaleeseen, sillä vääränlaisen langan työstäminen oli hidasta ja takkuista.

Sinnittelin kuitenkin ensimmäiset kerät ruuduiksi ja yhdistelin ne yhteen ja ilahduin kovasti siitä, että jälki oli kuitenkin suhteellisen siistiä. Päätin, että teen pienen peiton, vaikka hiukan kauhistutti se, kuinka takkuista langan virkkaaminen on ja saadakseni peiton valmiiksi, minun täytyisi saada vielä ainakin kolme samanlaista kappaletta valmiiksi

Nyt tulen oman työn kehittämiseen... Jäin pohtimaan, että mikä osuus tässä tekemisessä on kaikista takkuisin ja oivalsin, että se on selkeästi valkean langan aloituskeskiö ja kunkin ruudun lankojen päättely lopussa. Päätin, että teenkin kaikki keskiöt heti kerralla pois ja päättelen ne, jolloin minun on helpompi päästä loppua kohden ja saada peitto valmiiksi.

Nyt kun keskiöt on tehty ja päätelty, olen täynnä intoa ja varmuutta siitä, että peitto tulee valmiiksi ja kun se on valmis, kuulostelen, onko virkkaaminen vielä antoisaa ja jos on, niin ehkä ostan laadukkaampaa lankaa ja teen vaikka topin itselleni ensi kesäksi.

Näiden neliöiden myötä mietin myös omaa, vuonna 1913 syntynyttä, isoäitiäni, joka eli yksinkertaisen elämän, jossa vähemmän oli enemmän ja vähäkin oli usein tarpeeksi. Isoäiti eli aikana, jolloin omin käsin tekeminen, kekseliäisyys ja luovuus oli mukana arjessa

Toivon meille kaikille inspiroivaa tulevaa syksyä ja mahdollisuutta kehittää omaa tekemistämme niin, että ilo ja energia pysyy matkassa mukana

#isoäidinneliö #inspiraatio #luovuus #woimankutsu