Woiman kutsun Blogi - Pysähdytään hetkeksi

Woiman kutsu - Pysähdytään hetkeksi oman yrittäjätarinan äärelle

Keskiviikko 5.6.2024 - Kirsi Woima

Pääsin pohtimaan yrittäjyyttä ja kirjaamaan alas palan yrittäjätarinaani Johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon ryhmän esittäytymisen myötä ja kirjoitan sen pohjalta myös tänne ajatuksiani ja palan tarinaani.

 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

En koskaan haaveillut yrittämisestä, mutta nyttemmin yrittäjyyttä pohtiessani huomaan, että olen aina ollut varsin yrittäjähenkinen kaikessa tekemisessäni, niin yksityiselämän puolella kuin työelämässä. 

 

Olen aina viihtynyt työtehtävissä, joissa saan vastata itsenäisesti työstä, jota teen ja saan kehittää työtäni intuitiivisesti. Intuitiivisuus onkin aina ollut iso osa elämääni ja ohjannut eri valintoihin ja suuntiin. Ja huom. Asta Raamin Älykäs intuitio kannattaa lukea. 

 

Koska minulla ei ole ollut yrittäjyystaustaa perheen, ystävien jne.puolelta, olen alusta alkaen ajautunut työntekijärooliin, eikä yrittäjyys ole ollut edes vaihtoehdoissa. Olen aina halunnut kehittää itseäni ja opiskella niitä asioita, jotka kulloinkin ovat olleet tekemiseni kohteena. Tunnistan itsessäni  mm.  yrittäjyyden vaatimaa monipuolisuutta, innostumista ja luovuutta, mutta vastapainona olen myös kovin turvallisuushakuinen, enkä mielelläni riskeeraa elämäni peruspilareita järistyksille. 

 

Yrittäjähenkisenä olen kuitenkin lähtenyt rakentamaan elämääni ilon ja onnen puitteita. Olemme rakentaneet omin käsin pystymetsään, Itä-Suomeen, onnen tyyssijaa ja ensi vuonna tulee 20-vuotta siitä, kun ensimmäinen puu kaatui. Olenme mieheni kanssa antaneet "Woimalalle" rakkautta, rahaa ja kaiken liikenevän ajan. 

 

Kun Woimalan rakentaminen aloitettiin, oli neljä lasta henkilöauton takapenkillä. Ajettiin joka perjantai töiden jälkeen 300km ja asuttiin asuntovaunussa. Kun isäni nukkui pois, oli vaihdettava auto Toyota Picniciin, että saatiin mummokin kyytiin ja katolle yli 900 litran suksiboksi. Asuntovaunussa elettiin vielä hetki sulassa sovussa, kunnes ensimmäinen pikkumökki valmistui. Nykyisin siellä on useampi rakennus, satamäärin terassineliöitä ja aina vaan riittää uusia juttuja. Kasvihuone ja puutarhalaatikot on oma kokonaisuutensa. 

 

Vuosien rakentamisen aikana elämä on kulkenut polkujaan, on opiskeltu, selvitty murheista, ihmetelty ja ihailtu lasten lentoa omille siivilleen, eletty elämää ja mietitty, että mihin se aika oikein vilisee. Myös työuran kannalta aika on vilissyt ja muutaman kerran matkan varrella on noussut mieleen se, että olisiko työpaikan vaihto ollut ajankohtaista, mutta nyt olen huomaamattan varttunut nk. seniori-ikään, joka ei ole etu työmarkkinoillla.

Olin vuosia opiskellut työelämää varten, säilyttääkseni oman "markkina-arvoni" ja saavuttanut opintojen kautta kohtuullisen hyvän ammatillisen tason. Päätin jatkossa opiskella jatkossa vain itseäni ja omaa hyvinvointiani varten. Kävin positiivisen psykologian opinnot, löysin äänimaljat ja päädyin opiskelemaan Peter Hess -metodia. Yksi yö valvoin ja näin mielessäni, että Woiman kutsu on yritykselleni täydellinen nimi, perustin yrityksen ja näin mielessäni, että jotain tästä tulee. En vaan tiennyt mitä, mutta menin nuttura viuhuen eteenpäin.  

 

Koska olen äärimmäisen turvallisuushakuinen ja olen halunnut aina ottaa mahdollisimman turvallisia askelia, muistan kuinka suuressa epävarmuudessani,  itkua tihrustaen, sanoin miehelleni, että mitä mä oikein teen, maksan kamalia summia koulutuksista ja instrumenteista, enkä edes tiedä saanko rahaa sen verran, että saan ne maksettua. Mieheni, joka on myös "logistiikkapäällikköni" vastasi, että luotetaan vaan siihen, että kaikki järjestyy.

 

Eteenpäin mentiin ja kun sain tilauksen 25 hengen rentoutukseen, painelin Prismaan, Jyskiin ja Tokmannille hankkimaan alustoja, tyynyjä, peittoja jne... Päätin, että väkerrän fb ja ig -sivut ja vaikka väkisin nettisivut ja muutaman harhahankinnan jälkeen löysin nettisivuilleni pohja-alustan, josta sai palvelua suomeksi ja yhdessä Heikki-nimisen ihmisen avulla pääsin lopulta maaliin, kun melkein jo  kalkkiviivoilla tuntui vielä toivottomalta. Ensimmäisillä alv-palautuksillani ostin kongin ja seuraavilla koshikellot. 

 

Runsas vuosi sitten liityin Helsingin yrittäjänaisiin, kun oivalsin, että tarvitsen ympärilleni jonkinlaisen viiteryhmän, joiden kanssa keskustella yrittäjyydestä ja kuulla erilaisia näkökulmia yrittäjyyteen. Ilmoittauduin Helsingin yrittäjänaisten  vaikuttajapäivään ja sitä myöten tilasin itselleni ensimmäiset käyntikortit ja muuta markkinointimateriaalia. 

 

Nyt olen yrittäjänaisten kautta täällä opiskelemassa ja kuulun nk. "huoneistotiimiin" ja juoksen milloin missäkin tapahtumassa. Oma tila on minulle unelma, jonka vuoksi lottoan 1€/viikko kestona, mutta vielä ei ole ollut onnea. Toisaalta olen kuullut sanonnan, että jos raha tulee sisään, lentää onni ulos... 

 

Minulla kävi kuitenkin hyvä onni siinä, että olin yhteydessä tilaan, jossa eri hyvinvointipalvelujen yrittäjät pitävät tunteja ja sieltä olikin yksi äänimaljarentoutuksia tekevä yrittäjä lähdössä Portugaliin kevääksi ja minä pääsin häntä tuuraamaan. Nyt on kevään rentoutukset takana ja olen ikionnellinen, että on ollut paikka johon kutsua. Ja nyt on jo selvillä, että saan jatkaa ensi syksynä maanantai-iltaisin, kuten keväällä.

 

Vuoden vaihteessa muutin mieheni kanssa "senioritaloon" ja niin pieneen kotiin, että jouduin vuokraamaan itselleni Pelican-varaston kaikille tarvikkeille, mutta ihan vähän aikaa sitten saimme vaihdettua henkilöauton pakettiautoon, joka mahdollistaa tarvikkeiden säilytyksen ja voin luopua varastosta. 

 

Eli askel askeleelta etenen, enkä vieläkään tiedä kunnolla minne. Jatkan kokopäivätyössä ja turvallisuushakuisuuteni on siitä mielissään, sillä kokonaisuuden kannalta, kun ottaa huomioon naisyrittäjien keskimääräiset kuukausiansiot, on kokopäivätyö hyvinvointini kannalta jatkossakin paras vaihtoehto.

 

Kestolotto kuitenkin on ja pysyy ja toivon, että kaikki menee hyvin ja ehkä jotain positiivista ja yllättävääkin tapahtuu, joka antaa tuulta siipien alle, pitää minut lennossa ja vie avarien maisemien ylle. Ja nyt keskityn rentoutukseen kerrallaan ja olen iloinen siitä, jos saadaan "logistiikkapäällikön" kanssa keikkaa ja voin kutsua ihmisiä Auringonsiltaan. 

 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yrittäjätarina, woimankutsu