Rakastan Kolia <3 Woiman kutsun fb-sivujen taustakuva ja käyntikorttieni kuva on otettu Kolilla, vaikka itse rentoutustoiminta asettuu pääosin Uudenmaan alueelle. Koli on sielunmaisemaani ja minulle Koli kuvastaa pysähtymistä, rentoutumista ja sitä, että arki unohtuu.

Kolin uljaita maisemia voi ihailla ihan pienin vaivoin ylhäältä hotellin läheisyydestä, mutta Mäkrälle kiipeäminen on tälläiselle peruskuntoiselle ihan kunnon suoritus ja kelpo tavoite.Matka Mäkrälle sinällään ei ole mahdottoman pitkä, vain 7,5km, mutta loppumatka haastavuudessaan saa matkan tuntumaan huomattavasti pidemmältä. Mäkrän kierros määritellään myös vaativaksi. 

Tässä linkki Mäkrän kierron esitteeseen: 

https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/koli-makrankierto-fin.pdf

Ihan joka kerta ei Mäkrälle meneminen onnistu, esim. viime kerralla se jäi, kun oli keväthankien aika ja lähes joka askeleella upposi nivusia myöten hankeen. Silloin alkuosan Ukko- ja Akka-Koli oli jo sinällään suoritus. mutta Mäkrään oli täydellinen tilaisuus. Tällä kertaa ilma oli puolipilvinen ja tummat pilvet kehystivät maisemaa kauempana. Eväät Kolin kylän Salesta ja reput selkään. Ja tietysti pakkasin reppuun myös maljat, joita olin päättänyt soittaa, kun päästään Mäkrälle.

Matka sujui maisemia ihaillen, eikä meillä ollut kiire, koska olimme suunnitelleet aikataulun väljäksi. Ehdittiin pysähtelemään, ihailemaan maisemia ja napsin kuvia sieltä täältä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, koska kesä oli kauneimmillaan, ilman oli raikas ja Kolin luonto tuoksui rehevänä.

Viimeinen jyrkkä nousu oli taas melkoinen rutistus ja nauratti se, että näytimme Mäkrälle päästyämme otetussa kuvassa huomattavasti reippaamalta kuin oikeasti olimme. Hiki valui silmiin saakka ja puuskutusta ei pystynyt peittämään ;) Mäkrän paras näköalapaikka oli varattuna, kun pääsimme sinne, mutta jäimme odottelemaan, että tuli hetki, jolloin pääsimme ihailemaan maisemia Eero Järnefeltin maalauksista tutun käkkyrämännyn luokse. Pääsin myös soittamaan maljoja, kuten olin suunnitellut <3

Kun teimme lähtöä takaisin päin, alkoi ukkonenkin uhkaavasti jyristä, joten kipitimme jyrkkää mäkeä alas suhteellisen nopsaa tahtia, ettei ukkonen ehdi saamaan meitä kiinni. Maisemia ehdittiin kuitenkin ihailemaan myös paluumatkalla ja ukkonenkin jäi lopulta vain alkumatkan uhkaavaksi seuralaiseksi. Perillä oli tunne siitä, että oli tullut taas jotain tehtyä.

Mäkrä oli valloitettu <3

Blogiin liittyviä kuvia löytyy Facebookissa: https://www.facebook.com/Woimankutsu/