Woiman kutsun Blogi - Pysähdytään hetkeksi

Woiman kutsu - Pysähdytään hetkeksi Kolilla ja kiivetään Mäkrälle

Torstai 24.8.2023 klo 22.31 - Kirsi Woima

Rakastan Kolia <3 Woiman kutsun fb-sivujen taustakuva ja käyntikorttieni kuva on otettu Kolilla, vaikka itse rentoutustoiminta asettuu pääosin Uudenmaan alueelle. Koli on sielunmaisemaani ja minulle Koli kuvastaa pysähtymistä, rentoutumista ja sitä, että arki unohtuu.

Kolin uljaita maisemia voi ihailla ihan pienin vaivoin ylhäältä hotellin läheisyydestä, mutta Mäkrälle kiipeäminen on tälläiselle peruskuntoiselle ihan kunnon suoritus ja kelpo tavoite.Matka Mäkrälle sinällään ei ole mahdottoman pitkä, vain 7,5km, mutta loppumatka haastavuudessaan saa matkan tuntumaan huomattavasti pidemmältä. Mäkrän kierros määritellään myös vaativaksi. 

Tässä linkki Mäkrän kierron esitteeseen: 

https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/koli-makrankierto-fin.pdf

Ihan joka kerta ei Mäkrälle meneminen onnistu, esim. viime kerralla se jäi, kun oli keväthankien aika ja lähes joka askeleella upposi nivusia myöten hankeen. Silloin alkuosan Ukko- ja Akka-Koli oli jo sinällään suoritus. mutta Mäkrään oli täydellinen tilaisuus. Tällä kertaa ilma oli puolipilvinen ja tummat pilvet kehystivät maisemaa kauempana. Eväät Kolin kylän Salesta ja reput selkään. Ja tietysti pakkasin reppuun myös maljat, joita olin päättänyt soittaa, kun päästään Mäkrälle.

Matka sujui maisemia ihaillen, eikä meillä ollut kiire, koska olimme suunnitelleet aikataulun väljäksi. Ehdittiin pysähtelemään, ihailemaan maisemia ja napsin kuvia sieltä täältä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, koska kesä oli kauneimmillaan, ilman oli raikas ja Kolin luonto tuoksui rehevänä.

Viimeinen jyrkkä nousu oli taas melkoinen rutistus ja nauratti se, että näytimme Mäkrälle päästyämme otetussa kuvassa huomattavasti reippaamalta kuin oikeasti olimme. Hiki valui silmiin saakka ja puuskutusta ei pystynyt peittämään ;) Mäkrän paras näköalapaikka oli varattuna, kun pääsimme sinne, mutta jäimme odottelemaan, että tuli hetki, jolloin pääsimme ihailemaan maisemia Eero Järnefeltin maalauksista tutun käkkyrämännyn luokse. Pääsin myös soittamaan maljoja, kuten olin suunnitellut <3

Kun teimme lähtöä takaisin päin, alkoi ukkonenkin uhkaavasti jyristä, joten kipitimme jyrkkää mäkeä alas suhteellisen nopsaa tahtia, ettei ukkonen ehdi saamaan meitä kiinni. Maisemia ehdittiin kuitenkin ihailemaan myös paluumatkalla ja ukkonenkin jäi lopulta vain alkumatkan uhkaavaksi seuralaiseksi. Perillä oli tunne siitä, että oli tullut taas jotain tehtyä.

Mäkrä oli valloitettu <3

Blogiin liittyviä kuvia löytyy Facebookissa: https://www.facebook.com/Woimankutsu/

Woiman kutsu - Pysähdytään hetkeksi Paimentuvassa, Kolilla

Keskiviikko 16.8.2023 klo 18.18 - Kirsi Woima

Imatralta matka jatkui Joensuun kautta Kolille, joka on vahvasti sielunmaisemaani. Joka kerta, kun lähestyn Kolia, sydän jollain lailla pakahtuu. Sukujuureni ovat isän puolelta Valtimolta, joka nykyisin on osa Nurmesta ja upean Pielisen ympäristö on kokonaisuudessaan kietoo minut sydänjuuria myöten tunnelmaansa. Kolin keskustassa, Pub Ryynäsen kohdalla oli jo tunne siitä, että "kolisee" jo kovaa <3

Olimme varanneet ensimmäisen yön yöpymisen Paimentuvalta, joka sijaitsee Kolin vaaramaisemissa ja on meille ennestään tuttu majoituskohde. Paimentuvalla on ihana kodinomainen tunnelma ja lämminhenkinen palvelu. Laura ja Toni pyörittävät Paimentupaa oman kotinsa yhteydessä ja pihapiirissä käyskentelevät vieraat ovat heille elämäntapa. Paimentuvassa on tarjolla aitta- ja mökkimajoitusta sekä muutama huoneisto aittamajoitusrakennuksen yhteydessä. Laura ja Toni pitävät hyvää huolta kaikesta ja toivottavat matkailijat tervetulleeksi ympäri vuoden. Eläkkeelle jäänyt isäntä käy Paimentuvalla vielä omaksi ilokseen, auttaakseen mm. talli- ja puunhakkuuhommissa.

Saimme Tonilta avaimet huoneistoon ja asetuimme taloksi. Olemme aiemmin yöpyneet aitassa, joka on oikein mukava ja toimiva majoitusvaihtoehto, mutta nyt halusimme kokeilla huoneistoa, joten teimme varauksen Paimentyttöön. Olimme käyneet Joensuussa ruokaostoksilla ja päätimme valmistaa itse illallisen. Paimentytössä oli yläkerran makuuhuoneen lisäksi alakerrassa kylpyhuone, sohva, tv ja ruokapöytä sekä pieni keittotila.

Paimentyttö oli ihastuttava yöpymispaikka, johon oli pieneen tilaan saatu kaikki tarpeellinen. Portaat olivat tosin melko jyrkät, joten päätimme heti, että ensi kerralla tehdään varaus Paimenpoikaan, joka on yhdessä kerroksessa... Huomaa, että ikä tekee tehtävänsä ;) Petivaatteet ja pyyhkeet olimme ottaneet Paimentuvan puolesta pientä korvausta vastaan. Lakanat olivat ihanan pehmeät ja laadukkaat Finlaysonin lakanat, jotka houkuttivat jo petausvaiheessa sukeltamaan vällyjen väliin, mutta päivä oli vasta puolessa ja ilma kuin morsian, joten lähdimme kävelylle Paimentuvan ympäristöön, nautittiin vehreästä pihapiiristä ja valmistimme runsaat salaatit, jotka nautittiin Paimentytön terassilla.

Illaksi meillä oli varattu Paimentuvan sauna, sillä tiesimme jo vanhasta muistista Paimentuvan saunan löylyt olivat täydelliset, riippumatta siitä, että sauna lämpiää sähkökiukaalla. Johtuu varmasti kivimäärästä. Toni kävikin huikkaamassa jo hyvissä ajoin, että saunaan voi mennä jo aiottua aiemmin ja voidaan saunoa rauhassa niin pitkään kuin haluamme. Ihanan kesäillan kunniaksi kaivoin maljat esiin ja soitin pienen iltasoiton Kolille ja Paimentuvalle, jonka jälkeen menimme saunomaan. Saunan välillä vilvoiteltiin terassilla ja nautittiin kauniista maisemasta. Saunan jälkeen uni jo maittoikin Paimentytön tukevissa sängyissä ja pehmeissä lakanoissa.

Aamulla astelimme Paimentuvan päärakennukseen, Lauran valmistamalle ihanalle aamiaiselle. Olisimme voineet tehdä aamiaisen itsekin, mutta kokemuksesta tiesimme, että Paimentuvan aamiainen antaa hyvät eväät tulevaan päivään. 

Päivästä tulikin ihana, sillä meillä oli heti aamiaisen jälkeen varattu issikkaratsastustunti maastossa. Varmoin askelin astelimme tallille, jossa meille ennestään tuttu retkenjohtaja Markus otti meidät vastaan ja saimme kaikki tarvittavat varusteet ratsastusretkeä varten. Myös eläkeelle jäänyt isäntä, Kari, tuli katsomaan ryhmän valmistautumista ja sain Karilta aidon 80-luvun vyölaukun kännykkää varten ;D 

Markus valitsi meille issikoiksi Ryynäsen ja Freyfaxin ja minä kaivoin ennen lähtöä esiin pienen maljan ja soitin Ryynäselleni pienen maljan äänen <3. Retki oli ihana ja koska kerta ei ollut ensimmäinen, saatoimme nauttia ratsastusretkestä täysin rinnoin. Minä ja Ryynänen oltiin ryhmän viimeisenä ja sain otettua muutaman kuvankin matkan varrelta. 

Retken jälkeen kävimme kiittämässä Laura ja Tonia kaikesta ja lähdimme hyvillä mielin ajamaan kohti Kolin huippua, jossa aioimme viettää seuraavan yön. Paimentuvalle tulemme varmasti uudelleen ja voimme täysin sydämin suositella yöpymistä, saunomista, aamiaista ja ratsastusta teille kaikille, jotka haluatte tutustua Kolin maisemiin vähän eri kulmasta.

Lämmin kiitos Paimentupa, oli onni pysähtyä luonanne taas hetkeksi <3

Tässä linkki Paimentuvan sivuille https://paimentupa.fi/
Käykää tutustumassa ja jos menette käymäään, kertokaa terveisiä :)  

Blogiin liittyviä kuvia löytyy Facebookissa: https://www.facebook.com/Woimankutsu/